Kiipeilyn alalajeja

Boulderointi

Sisäboulderoinnissa kiivetään ylös matahkoja, yleensä maksimissaan 5 m korkeita seiniä. Lattialla on paksut patjat putoamisen varalta. Seinien muodot voivat vaihdella hieman sisäänpäin kallistuneesta aina jyrkästi päällekaatuvaan. Seinille on ruuvattu muovisia otteita, joita pitkin kiivetään ylös. Näiden reittien vaikeudet vaihtelevat helpoista todella vaikeisiin, joten kaikille kiipeilijöille on omalle tasolle sopivia haasteita. Boulderointi on helpoimmin omaksuttava kiipeilyn alalajeista, koska ainoa tarvittava väline ovat kiipeilykengät.

Ulkoboulderoinnissa kiivetään matalilla kallioilla tai siirtolohkareilla, luonnon muovaamia otteita ja ulkonemia pitkin. Putoamisia pehmustavat pädit, joita kiipeilijät kantavat mukanaan.

Köysikiipeily

Korkeilla sisä- ja kallioseinillä kiipeilijän turvana on köysivarmistus. Köysi kulkee kiipeilijän valjaista varmistuspisteen kautta varmistajalle, joka pysäyttää kiipeilijän putoamisen. Itse kiipeily on samankaltaista kuin boulderointi, mutta se vaatii parempaa voimakestävyyttä. Suomen köysikiipeilykalliot ovat yleensä 8-50 m korkeita, mutta suuressa maailmassa on kilometrien korkuisia reittejä.

Yläköysikiipeilyssä varmistuspiste on kallion tai seinän ylälaidassa, eli köysi kulkee kiipeilijän valjaista koko ajan ylöspäin. Yläköysikiipeily on hyvä tapa harjoitella pidempiä reittejä, sillä kiipeilijä putoaa köyden varaan vain kymmeniä senttimetrejä.

Alaköysikiipeilyssä (urheilu- eli sporttikiipeily) välivarmistuspisteet on pultattu kallioon pysyvästi. Kiipeilijä vie köyttä mukanaan, ja kiinnittää sen välivarmistuspisteisiin. Köysi siis kulkee lähes koko ajan kiipeilijästä alaspäin. Alaköysikiipeily vaatii jo enemmän varusteiden tuntemusta ja tekniikkaa.

Trädikiipeily on alaköysikiipeilyä, jossa kiipeilijä laittaa varmistukset itse kallionhalkeamiin. Se mahdollistaa jopa satoja metrejä korkeiden halkeamareittien kiipeämisen turvallisesti.

Yläköysi- ja sporttikiipeilyä voi myös harrastaa sisäkiipeilytiloissa, esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Porissa ei tällä hetkellä ole seinää köysikiipeilyn harrastamiseen.

Jääkiipeily

Talvisin voi kiipeillä jääputouksilla jäähakkujen ja kenkiin kiinnitettävien jäärautojen avulla. Putouksia voi kiivetä joko yläköydellä tai alaköysikiipeilynä, jolloin varmistuksina käytetään jääruuveja.

Vuorikiipeily

Vuorikiipeilyssä pyritään kiipeämään vuoren huipulle. Helpoimmillaan se voi olla vaellusta jyrkkää lumi- tai kalliorinnettä ylös, mutta usein vuorikiipeilyssä tarvitaan kallio- ja jääkiipeilyn tekniikoita. Ympäristötekijöiden arvaamattomuus tekee vuorikiipeilystä muita kiipeilyn lajeja haastavampaa ja vaarallisempaa.